Hyvä lukija
Elämme tarinoiden maailmassa. Tänä päivänä tarinoilla myydään kaikkea ja tarinat myyvät itseään, mutta oma lähtökohtani oli toinen kun aloin kirjoittaa Elämäni otekorkeuksia. Visioni oli selvä. Mielestäni arvokkainta on se, että tallennamme omat tarinamme ja muistikuvamme seuraaville sukupolville. Tämä on se idea, jonka toteuttamiseen haluan kaikkia kannustaa.
Euroopassa on meneillään monia tämän suuntaisia kansallisia hankkeita. Ilmiön taustalla on nopea muutos länsimaisissa yhteiskunnissa. Yhdysvalloissa kansakunnan yhteistä muistia kerätään kongressin kirjaston toimesta. Suomessa vastaavaa toimintaa edustaa mm. SKS. Lisäksi monet yksityiset henkilöt ovat ryhtyneet kokoamaan ja julkaisemaan omaa historiaansa.
Omaelämänkerrallinen kirjallisuus elää siis renessanssia. Sosiologit ja kulttuurintutkijat näkevät tämän osoituksena länsimaisen kulttuurin narsismista. Itse tulkitsen asian positiivisemmin. Meillä kaikilla on oma erityisalueemme. Tietämyksemme ja kokemuksemme ovat osa historiaa. Yhteistä merkitystä ne alkavat tavoitella silloin kun ne kootaan kirjaksi tai julkaistaan sähköisessä muodossa.
Kaikesta päätellen Elämäni otekorkeuksia on saanut myönteisen vastaanoton myös Suomessa. TV Nelosen ja Ari Viskarin toimittamassa kirja-arvostelussa nostettiin esille eräs mielenkiintoinen argumentti. Viskarin mielestä kirja olisi vieläkin mielenkiintoisempi jos siinä kerrottaisiin enemmän elämän kovista vastoinkäymisistä. Myös se tosiasia, että kirjani ei sisällä poliittisia paljastuksia eikä sensaatioita, on aiheuttanut Suomessa keskustelua ja jopa kritiikkiä. Toimittaja Matti Hannus arvelee lokakuussa ilmestyvässä kirja-arvostelussaan, että tämä on ollut puoleltani tarkoituksellista. Matti Hannus on osunut asian ytimeen. Linjani on harkittu.
Jokainen sukupolvi joutuu kohtaamaan omat haasteensa. Vuonna 1932 syntyneenä edustan ns. välisukupolvea, jonka isät ja vanhemmat veljet taistelivat sodassa. Tämän sukupolven edustajana, suuria menetyksiä jo varhain kokeneena, asioiden tärkeysjärjestys selvisi minulle jo poikasena. Tähän verrattavaa sensaatiota en ole sittemmin kohdannut.
Politiikkaan lähdin mukaan alle kolmekymppisenä. Samaan aikaan elettiin suurta yhteiskunnallista murroskautta. Radikalismin ja uusvasemmiston aate alkoi nousta Suomessakin ja vanhat luterilaiset arvot joutuivat tarkastelun kohteeksi. Se oli kiihkeän debatin ja hämmennyksen aikaa. Näiden kahden maailman välissä oli minunkin täsmennettävä elämänkatsomustani.
Yhdysvalloissa, monikulttuurisessa ympäristössä, 1950-luvulla opiskelleena kasvatustieteilijänä ja maailman kilpakentät kolunneena urheilijana koin tuolloin liberalismin aatteen itselleni läheisimmäksi. - Me liberaalit pyrimme suhtautumaan kanssaihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen ilman emootioita ja tuomitsemista. Elämäni otekorkeuksissa pyrin tuomaan tämän asenteen esille. Tällä en tarkoita sitä, että en kirjassani kertoisi omista henkilökohtaisista epäonnistumisistani ja vääristä ratkaisuistani. Päinvastoin, niitä on varmasti tarpeellinen määrä mukana, mutta ei yhtään sen enempää.
*****************
No niin. Ja näin mennään eteenpäin. Nyt aion kantaa teleskooppini katolle ja lähteä tarkkailemaan tähtitaivasta. Astronomia on rentouttava harrastus. Lisäksi se pitää jalat maassa – tukevasti.
Lopuksi haluan kiittää kahta nuorta taitajaa: Hannu Saloniusta, joka vastasi teokseni Elämäni otekorkeuksia ja tämän www-sivuston graafisesta suunnittelusta sekä Riku Tuusaa, jonka käsialaa on näiden www-sivujen koodaus.
Malagassa 23.09.2002
Eeles
eeles@landstrom.info
-----------------------------------------------------------------------------------
